Ennaltaehkäisy on paras tapa välttää työturvallisuusrikokset

– Asiantuntijan käyttö jo riskien arviointivaiheessa auttaa myös mahdollisessa oikeustapauksessa

Suomessa eri oikeusasteissa käsitellään vuosittain lähes 40 työturvallisuusrikosta. Fyysisessä työturvallisuudessa moni yritys Suomessa on jo maailman huippua, mutta kehitettävää riittää aina, ettei työturvallisuusasioissa päädytä oikeuteen asti.

Työturvallisuusrikoksista kaksi kirjaa kirjoittanut asianajaja, varatuomari Toni Sortti tuntee suomalaisen työturvallisuuskentän oikeuskäytännön näkökulmasta.

Kaksi kirjaa työturvallisuusrikoksista kirjoittanut asianajaja, toimitusjohtaja ja osakas Asianajotoimisto Roihu Oy:stä avaa teoksissa työturvallisuusrikosten keskeistä lainsäädäntöä ja oikeustapauksia. Uusin kirja on ensimmäinen aihetta henkisen työturvallisuuden näkökulmasta käsittelevä teos Suomessa.

 

Työturvallisuusrikoksista kaksi kirjaa kirjoittanut asianajaja, varatuomari Toni Sortti tuntee suomalaisen työturvallisuuskentän oikeuskäytännön näkökulmasta. Työturvallisuusrikokset ovat haastava rikostyyppi, sillä työturvallisuuslainsäädäntö on laaja ja vastuunjakosäännöt vastuutahojen välillä usein tulkinnallisia. Työturvallisuuslainsäädäntö jättää lainkäyttäjälle tapauskohtaista tulkintavaraa, vaikka tilanteet ja tapahtumat itsessään ovat usein riidattomia. Teollisuudessa ja toimialoilla, joissa korostuu fyysinen työturvallisuus, tyypillisiä ovat koneen tai laitteen puutteellinen turvallisuus ja suojaus. Kun koneessa tai laitteessa on liikkuvia osia, vamma aiheutuu tyypillisesti raajan jäädessä liikkuvien osien, pyörien tai hihnojen väliin. Kun tapahtuma itsessään on usein kiistaton, keskeistä selvitystyössä on erityisesti se, mitä tapahtui ennen tapaturmaa.

Työturvallisuuden kolme kulmakiveä: Vaarojen arviointi, opastus ja valvonta

Työturvallisuusrikoksia koskevissa oikeudenkäynneissä yleisimpiä syytteen perustana olevia asioita ovat puutteet vaarojen ja riskien arvioinnissa, työn-opastuksessa ja työn valvonnassa. Kun tapahtuman kulku on usein fyysisissä työturvallisuustapauksissa riidaton, keskeinen kiistakysymys on se, onko tapaturma ollut ennalta arvaamaton tai poikkeuksellinen ja sellainen, johon työnantaja ei ole voinut vaikuttaa varatoimista huolimatta.

– Jos pystytään osoittamaan, että vaarojen ja riskien arviointia ovat olleet tekemässä omat parhaat voimat ja mahdollisesti ulkopuolinen asiantuntija, se on jo osoitus siitä, että riskit on pyritty tunnistamaan parhain mahdollisiin keinoin, määrittelee Toni Sortti.

– Tällä voi olla merkitystä myös esimerkiksi tuomioistuimen harkitessa sitä, onko riskien arviointi suoritettu riittävän huolellisesti.

– Riskien tunnistamisen ohella tärkeä rooli on myös muun muassa työohjeistuksen selkeydellä, ymmärrettävyydellä sekä johtopäätösten huolellisella kirjaamisella. Esimerkiksi epäselvä työohje saattaa toimia täysin tarkoituksensa vastaisesti, ja olla rikosasiassa jopa syyttäjän nimeämänä näyttönä puutteellisesta tai ristiriitaisesta ohjeistuksesta, Sortti painottaa.

Asenne ratkaisee myös työturvallisuudessa

Kuten niin monessa asiassa, työturvallisuuden edistäminen on erityisesti johdon asia. Sortin näkemyksen mukaan ne yritykset menestyvät tilastoissa, jossa viesti aiheen tärkeydestä lähtee korkeimmalta taholta ja koko johtoryhmä on sitoutunut työturvallisuuden edistämiseen.

– Toki voi olla paikallisesti tai osastokohtaisesti erittäin hyvää työturvallisuustyötä, mutta kyllä organisaation toiminnassa näkyy, jos johto kokee asian tärkeäksi ja sitouttaa mukaan koko organisaation sen kaikilla tasoilla, Sortti toteaa.

Asiantuntijan käyttö riskien arvioinnissa

Työturvallisuuslain 10 §:n 2 momentissa on maininta ulkopuolisten asiantuntijoiden käytöstä vaarojen arvioinnissa: ”Jos työnantajalla ei ole 1 momentissa tarkoitettuun toimintaan tarvittavaa riittävää asiantuntemusta, hänen on käytettävä ulkopuolisia asiantuntijoita.” Tästä huolimatta Sortin mukaan ulkopuolisia asiantuntijoita käytetään riskien määrittelyssä apuna isoissakin yhtiöissä yllättävän vähän.

– Asiantuntija oman boksin ulkopuolelta voi kiinnittää huomiota arviointivaiheessa seikkoihin, jota oman organisaation parhaatkaan voimat eivät välttämättä tunnista. Asiantuntija voi myös olla laatimassa tai tarkastamassa dokumentteja siitä näkökulmasta, mitä viranomaisen pöydällä myöhemmin mahdollisesti arvioidaan ja miten hyvin huomiot on kirjattu.

– Kun esimerkiksi teollisuudessa otetaan käyttöön uusi tuotantolinja, joka on aina kallis investointi, on ulkopuolisen asiantuntijan arviointityö pieni kustannus kokonaisuudessa. Investointi on vähintäänkin perusteltua silloin, kun kyse on niinkin tärkeästä osa-alueesta kuin työturvallisuustyö kokonaisuudessaan on, Sortti toteaa.

– Usein hieman väärin yleistetään, että työnantaja häviäisi nämä työturvallisuusjutut, mutta näinhän se ei ole, kun velvoitteet on hyvin hoidettu, on työnantajalla paremmat mahdollisuudet pärjätä myös oikeussalissa, jatkaa Sortti.

Henkinen työturvallisuus

Fyysisen työturvallisuuden rinnalle myös oikeustapauksissa on noussut henkinen työturvallisuus. Toni Sortti on koonnut myös näitä tapauksia yhteen ja uusi kirja näkökulmasta ”Työturvallisuusrikokset – Henkinen työsuojelu (Edita)” ilmestyy syksyn 2018 aikana.

– Henkinen työturvallisuus hakee vielä rajojaan, ja sitä pyrin tässä kirjassa oikeustapausten kautta määrittelemään. Kun kyse on epäasiallisesta kohtelusta, häirinnästä ja kuormituksesta, kiistellään usein jo siitä mikä on vammamekanismi eli tilanteen aiheuttaja. Tämä on yleensä fyysisen puolen tapauksissa se selvin asia, määrittelee Sortti.

– Kun kokemukset ovat subjektiivisia ja myös persoonallisuus vaikuttaa kokemukseen, tärkeää arvioinnissa on löytää se objektiivinen kynnys, jonka pitää täyttyä, että terveys vaarantuu ja jolloin kohtelu on jatkuvaa ja toistuvaa. Kun oikeuskäytäntöjä ja caseja tulee lisää, myös henkisen työturvallisuuden pelisäännöt varmasti selkiytyvät, Sortti uskoo.

Työturvallisuusrikokset tilastojen näkökulmasta:

  • Vuosien 2010-2014 aikana Suomessa tuomittiin yhteisösakko 154 työturvallisuustapauksessa.
  • Keskimääräinen yhteisösakko oli 10 700 € ja tyypillisin tuomittu sakko 5 000 €.
  • Rikoshyödyn menettämistä valtiolle (konfiskaatio) vaadittiin 10 prosentissa tapauksista.
  • Pääosa (94 %) tuomituista yhteisöistä oli yksityisiä yrityksiä. Muita yhteisöjä kuten kaupunkeja, kuntayhtymiä tai valtionyhtiöitä oli 6 prosenttia.
  • Liikevaihdollisesti tuomituista yrityksistä 27, % oli kooltaan yli 50 M€ ja 26,1 % kooltaan kokoluokassa 10-50 M€.
  • Tarkastelujakson aikana käräjäoikeuksissa tuomituista yhteisösakkotapauksista 25 % (28 kpl) tuomittiin Pirkanmaan käräjäoikeudessa.

Lähde: Loppuraportti: Yhteisövastuu, turvallisuus ja työturvallisuusrikos muuttuvan työelämän ja lainsäädännön käytännöissä; Alvesalo-Kuusi Anne, Lähteenmäki Liisa, Janhonen Minna, Tapani Jussi, Räsänen Tuula; Työterveyslaitos, 2017.

 

TEKSTI: MARIA UURTO